Eksyessäni ensimmäisiä kertoja yin-joogatunnille elämäni oli pelkkää yangia, tekemistä ja kovia kierroksia. Joogatunnit joille yleensä osallistuin olivat dynaamisia ja samalla energialla rullaavia kuin koko muu elämäni. Se oli tuttua ja niin ollen turvallista. Suoritin ja siihen oli toki omat tiedostamattomatkin syynsä. Keho oireili loukkaantumisilla, antoi merkkejä väsymyksestä. En osannut kuunnella.
Onnekseni ja tarpeeseen, myös ensi askeleet yin-joogaan mahtuivat tuolloin kaiken sekaan. Ei todellakaan ollut helppoa olla yinille tyypillisessä olemisen tilassa ja viipyillä tunneilla tehtävissä pitkissä asanoissa. Oleminen tuntui hetkittäin täysin mahdottomalta, mutta menin koska koin harjoituksesta konkreettisia hyötyjä, sain nukuttua välillä paremmin.
Nyt sanallistaisin, että yin auttoi saapumista päästä kehoon, toi ylivireydestä siedettävämpään vireysikkunaan, jossa oli helpompi olla. Sain kokemuksia läsnäolosta, joka avautui hellittämisestä. Harjoitus ei ollut helppo, koska sisälläni mylläsi, joskus olin toisaalta niin väsynyt, että nukahdin loppurentoutuksessa. Tai ehkä kyse oli lepohermoston aktivoitumisesta. Jokin turvan tunne tunneilla kuitenkin oli, jotta välillä jopa rentouduin.
Muistankin opettajan lämmön johon usein vieläkin palaan, ja jota haluan myös omilla tunneillani välittää. Siinä hetkessä riitti sellaisena kuin oli, vaikka oli vaikeaa oli lupa levätä. Tai vaikka poistua. Ei ollut tarkoitus tehdä maksimia, johon oma tanssi- ja ilma-akrobatiatausta olivat totuttaneet, ei ollut tarvetta suorittaa, saati kilpailla. Ja sehän se outoa olikin.
Huolimatta siitä, että harjoitus välillä nosti kohdattavaksi hankaliakin asioita itsestä, oli mukana usein myös jokin selkeyden häivähdys. Se toi hetken tilaa olemiseen, sekamelskassa vellomisen sijaan. Usein helpotus tuli vierivien kyyneleiden myötä. Joskus tiesin mistä oli kyse, aina en. Välillä hain yin-tunnista jotain tiettyä hyötyä, samaan aikaan opin, että yin nostaa usein esiin sen mikä on tarpeen, ei sitä mitä haluan.
Yin-jooga matkani on jatkunut ja olen täydentänyt joogaopettajan (ryt200) opintojani mm. funktionaalisen yin-joogan koulutuksella (50h). Funktionaalinen lähestymistapa harjoitukseen korostaa jokaisen kehon ja mielen rakenteiden ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä. Asanaharjoituksessa se voi näyttäytyä mm. asettumisena eri tavoin samoja alueita stimuloiviin asentoihin, yksilöllisellä kokemuksella on merkitystä. Koen tämän tärkeänä sillä lähestymme harjoitusta aina eri lähtökohdista, jopa päivittäin. Sen lisäksi että ohjaan yin-tunteja, osallistun oppilaana tunneille myös itse. On ihanaa olla hetken jonkun muun kannateltavana, vaikka sitä mitä minussa tapahtuu kannattelenkin itse. Huomata, että harjoitus lisää itsetuntemustani, suo välillä hetkiä, joissa pelon sijaan voin katsoa itseä ja maailmaa rakkaudesta ja luottamuksesta käsin.
Yin on tuonut rauhaa hektiseen elämääni ja suorittamiseen taipuvaan olemiseen. Tasapainoa fyysisyyttä vaativaan tekemiseen, herkästi analysoivaan mieleen. Näyttänyt hetkiä lähemmäs sitä jotain, mitä olen, ilman kaikkea päälle rakentunutta ja matkan varrella kertynyttä. Jotain, joka ei ehkä muutu, vaikka olisin mitä tahansa lisää tai vähemmän, jotain, joka on arvokasta sellaisena kuin on. Hiljaisuutta, joka on välillä epämukavaa, mutta jossa on paljon viisautta. Opettanut voimaan ok siellä missä ei aina ole niin mukavaa. Luonut hetkiä, joissa saa vain olla.
Liittymällä Virtaustilan sisäpiiriin saat jatkossa sekä tietoa että harjoituksia oman hyvinvointisi tueksi.